kasvatus

tavoitteellinen ja vuorovaikutteinen toiminta, joka edistää yksilön tietojen ja taitojen karttumista, arvojen muotoutumista ja toimintatapojen syntymistä sekä tukee yksilön persoonallisuuden kasvua

Lähteet: 

15. Engeström, Y. 1982. Perustietoa opetuksesta. Valtiovarainministeriö.

 

32. Kiiskinen, A.-L. 2001. Ympäristöhallinto vastuullisen elämäntavan edistäjänä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 187.

 

52. Lehtinen, E. & Kuusinen, J. 2001. Kasvatuspsykologia. WSOY.

 

53. Lehtisalo, L. & Raivola, R. 1999. Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. WSOY.

 

54. Leino, A.-L. & Leino, J. 1998. Kasvatustieteen perusteet. Uudistettu painos. Kirjayhtymä.

 

55. Leino, A.-L. & Leino, J. 1997. Opettaminen ammattina. Kirjayhtymä.

 

83. Pikkarainen, E. 2004. Merkityksen ongelma kasvatustieteessä. Lähtökohtia pedagogisen toiminnan perusrakenteen semioottiseen analyysiin. Väitöskirja. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Oulun yliopisto. Saatavissa sähköisenä: herkules.oulu.fi/isbn9514273214/isbn9514273214.pdf

 

94. Willamo, R. 2005. Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena. Environmental Fennica 23. Saatavissa sähköisenä: urn.fi/URN:ISBN:952-10-2527-1

 

121. Kasvatus ja kasvatustieteet*