Luonto & ympäristö

oppi eliöiden ja niiden elollisen ja elottoman ympäristön välisistä vuorovaikutussuhteista

ekologiaan kuuluva, ekologiaa koskeva

Arkikäytössä käsite ekologinen on saanut monia merkityksiä. Sitä käytetään löyhästi kuvaamaan tuotetta, palvelua tai valintaa, jolla väitetään olevan vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin muilla tarjolla olevilla vaihtoehdoilla. Myös käsitettä ympäristöystävällinen sekä etuliitettä eko- käytetään vastaavalla tavalla.

luonnon ilmaiseksi tarjoamia, elämää ylläpitäviä aineellisia ja aineettomia palveluja, jotka ovat korvaamattomia, ihmiselle välttämättömiä ja ihmisen hyvinvointia lisääviä

Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa tuotantopalveluihin (esimerkiksi energia, makea vesi, ravinto), säätelypalveluihin (esimerkiksi ilmaston säätely, pölyttäminen, veden puhdistus), kulttuuripalveluihin (esimerkiksi taide, toimeentulo, virkistys) ja tukipalveluihin (esimerkiksi ravinteiden ja veden kierto, yhteyttäminen). Käsitettä käytetään luonnon monimuotoisuuden taloudelliseen arvottamiseen.

Katso myös:

yhteinen menneisyydestä säilynyt aineellinen ja aineeton kulttuuri

ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta syntynyt ympäristö

Kulttuuriympäristön arvo perustuu sen ajalliseen ja alueelliseen kerrostuneisuuteen, joka ilmentää kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen muutoksia.

yksilön kokemus arkeen liittyvästä fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä

Lähiympäristöön kuuluvat esimerkiksi asuinpaikka ja jokapäiväisen toiminnan paikat sekä niihin liittyvät reitit ja sosiaaliset suhteet.

Katso myös:

luonnonsuojelun ja luonnonhistorian kannalta merkittävät luontokohteet

ympäristönsuojelun osa, jonka avulla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus

Laajasti tulkittuna luonnonsuojeluun kuuluu kaikki ekosysteemien toimintakyvyn turvaaminen.

Luonto on moniselitteinen käsite, jonka määritelmän laajuus ja näkökulma vaihtelevat määrittelijästä riippuen. Yksiselitteisen määritelmän muodostaminen voi myös olla hankalaa, vaikka määrittelijällä olisi intuitiivinen käsitys luonnon olemuksesta. Usein käsitettä käytetään erottamaan ekologinen ympäristö inhimillisestä (psyykkisestä, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta) ympäristöstä. Alla on kaksi esimerkkiä määritelmistä.

luonto

ympäristön ekologinen ulottuvuus, joka on läsnä kaikkialla.

Kirjallisuus: 94

 

luonto

maaperä sekä vesi- ja ilmakehä kasveineen, eläimineen ja muine eliöineen

Kirjallisuus: 65

 

yksilön tai yhteisön ja luonnon välisen vuorovaikutuksen kokonaisuus

Luontosuhdetta voidaan tarkastella esimerkiksi ympäristöherkkyyden, arvojen, tietojen, toiminnan, kehon toimintojen tai ekologian kautta. Käytössä on myös sisällöltään laajempi käsite ympäristösuhde (vrt. käsite ympäristö).

maisemalliset kokonaisuudet, joiden ominaisuudet johtuvat luonnon ja ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta

yksilöä ympäröivä fyysisen ja sosiaalisen todellisuuden muodostama kokonaisuus, joka sisältää ympäristön ekologisen ja inhimillisen ulottuvuuden

Ympäristökasvatuksen näkökulmasta ympäristö määritellään laajasti. Fyysiseen todellisuuteen kuuluvat luonnon- ja rakennetut ympäristöt, kun taas sosiaalinen todellisuus muodostuu ihmisistä, yhteisöistä ja instituutioista. Ympäristön ekologiseen ulottuvuuteen (luontoon) kuuluvat luonnonlakien alaiset tekijät ja ilmiöt. Inhimillinen ympäristö tarkoittaa puolestaan ympäristön psyykkistä, kulttuurista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta. Yksilö on ympäristön aktiivinen toimija ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen eri osien kanssa.

toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään ympäristöongelmia ennalta sekä poistamaan tai lieventämään syntyneitä ympäristöongelmia

Ympäristönsuojelun avulla halutaan turvata ihmisen hyvinvointi ja säilyttää luonnon elinvoima.

ihmisen aiheuttama ekologisten vaikutusten ketju tai yksittäinen ekologisen ympäristön muutos, joka koetaan haitalliseksi

Ympäristöongelma on aina arvokysymys. Luonnossa ilmenevistä muutoksista tulee ongelmia vasta silloin, kun ihminen tulkitsee ja arvottaa ne haitallisiksi.